joskus tuntuu ettei ymmärrä itsekään, mihin elämä on menossa ja mitä varten täällä tallustetaan. Tuntuu et nuoreen ikään jo monta vastoinkäymistä elänyt ja lisää vain pukkaa. Vaikka niinhän se on , että elämää ei sen enempää. 

Joskus asiat vaan tuntuu todella vaikeilta, niin ettei niiltä saa mielenrauhaa, vaikka haluis vaan oikeesti tanssia ja laulaa. Olla huoletta ja rakastaa. Miksei niin vois olla vaan? toisaalta välillä hankalampaa, että sitten taas voi nauttii ja iloita.

Mutta loppupeleissä kuka täällä määrittää mikä on vaikeaa ja milloin ollaan onnellisia? Kuka määrittää milloin saa iloita ja elää elämää ? Se on varmaan jollain tasolla itse, joka tietää mille tuntuu. Ja joka määrittää onnelisuuden  rajat. Tottakai olosuhteet vaikuttaa, mutta itse voit vaikuttaa siihen miten asioihin suhtautuu ja jääkö niitä potemaan vai elääkö. 

On vaan yksi elämä, nyt sen tajuu. Etten mä haluu menettää sitä typeryyksille, haluun elää ja viettää kesää! en sen enempää.