Samalla kun mulla menee hyvin,mua jo pelottaa millo menee huonosti.. Mietin tulevaa liikaa, enkä aina luota et elämä kantaa. Epäilen sitä et ihmiset ei pidä musta, vaikka ne oikeesti tykkäis. Miksiniin? Koska mulla on ollu nii paljon epävarmuutta ja välillä tuntuu ettei äitiäkään kiinnosta pätkääkään. Ku se ei ikinä mulle soittele, vaikka musta ois mukava sen kanssa puhuu.. ja ehkä oon oollu kaikkien kauhukokemuksieni kanssa ihan yksin joskus. Niin mua pelottaa että joutuisin olemaan nytkin yksin. tai et mut hylättäis. Sen takia oon miellyttäny niin paljon aina muita, nyt oon lopettanu sitä.. etten jaksa enää mennä aina miten muut sanoo tai siis että uskallan jo sanoo omat mielipiteeni, välillä on vaikeeta luottaa itseeni. Mutta ei siinä oo mitään pelättävää, koska vaan sillee voin elää itelleni, omilla aatoksilla ja mielipiteillä.. Oon kyl aina välil hukassa,et kukas helvetti mä ees oon? :DD Joskus tuntuu et on ihan hukassa.. mutä sitä kait tää nuoruus on... heh... Tuntuu kurjalta ku oon sanonu mummista ja papasta nyt vähän negatiivisesti, mut oli jännä huomata... Entiiä, oon aina pitänyt niitä kaikkeinb esimerkillisimpinä ihmisinä ja niin ne onkin,mut samalla tuntuu et ne vaatii tosi paljon. Että pitää koko ajan tehä jotain tai no kyllä mä haluankin auttaa. Mutta silleen niinkun että kaikki alkoholi,tupakka, on kiellettyä ja pitäis olla niin menestynyt että kelpaa ja laiha... Ja se mua ehkä kiukuttaa, kun tuntuu että pitäis olla täydellinen ennenku riittää.. Ja se takia mulle tulee välillä uhma sanoo vastaan ja tehä just niinku ei sais.. koska mä en enää jaksa olla se "täydellinen" joka mä aina oon niille ollu... Koska ennen mä aina miellytin ja tein kaiken mitä pyydettiin ja en uskaltanu sanoo omia mielipiteitäni... Sillon kelpasin kun olin hiljaa vaan ja tottelin... Mutta sitten kulutin ihteeni ja esitin vähän jtn muuta mitä olin,... Valehtelin melkeempä ja  kulutin ihteeni pyrkimällä tyädellisyyteen. Nyt oon tajunnu ettei kukaa oo täydellinen ja et mä ahdistun vaan jos mun pittää olla semmonen ,ku ei kukaan muukaan ole... Tai et omppu tekee aina mitä huvittaa ja kukaan ei sano sille yhtään mitään. kukaan muu ei edes käy siellä! mä käyn ja teen ja sitten mun pitäis olla aina vaan enemmän ja enemmään... En jaksa semmosta... Mäki haluun6 omia vapauksia ja niiden puitteissa auttaa mummii ja pappaa... Niin se vaan menee... enkä voi sille mitään et kaipaan sit omii juttuja ja vapauksia,. Ja ehkä juuri se et oon 20 ja teen täällä miten teen asiat ja omat jutut. Mutt sit ku meen sinne nii mulle määrätään kaikki mitä teen ja kielletään mun omia askareita tekemästä nii se alkaa vaan ahdistaa tosi nopeesti. vähän ku suljettais purkkii :DD vaikka ei kait se niinkään ole, ne vaan välitää ja rakastaa <3 kyllähän mä sen tiiän ja kyllähän mäki niitä Rakastan <3

välillä tuntuu et kun olen nyt ollu juoamssa 4viikonloppuna peräkkäin, en plajon mutta kuitenki oon ollu.. nii tuntuu et oon rappiolla, ja pelottaa et mieliala menee alas.. vaikka toisaalta oon eläny ku muutki nuoret, kerrankin.. ja mulla on ollu tosi mukavaa... :P mutta en mä nyt tota juomistakaan tavaksi aijo ottaa.. 

sitä painoo en oo miettiny onneks nii paljon, välillä mua ahdistaa ku alan miettii oonko syöny liikaa, tai et nyt ois syötävä ettei musta tuu äkästä ja että enkait liho liikaa jos syön tämän. ja kun kieltäydyn herkuista, niin ajattelen et onko mulla syömishäiriö? Niinno entiiä, mutta en mä jokapäivä voi herkkuja syyä enkä tarvii niitä.. mut oon kummiski yrittäny normaalisti ruokaa syyä.. oon kyl aika kevyttä ruokavalioo pitäny.. välillä tuntuu vaikeelle syyä kunnon ruokaa.. mikä ei oo ihan normaalia, tiiän sen.. varsinki ku kummiski liikun.. ja mä tiiän miten mun pitäis elää,mut elän silti välillä ihan toisin... en itiä miks kiusaan ihteeni tai miks kuvittelen et laihana oisin jotenki parempi ihminen...? koska eihän sekään oo totta... se on huijjausta.. kyllä mä aion syyä normaalia ruokaa silleen et jaksan tehä kaikkee... Ja etten siitä pihistäis niinkää! koska se ei oo tervettä ennee... Vähän liikaa mietin liikuntaa ja syömistä.. enkä oikeestaan tiiä miten osaisin olla miettimättä??? se on tosi kuluttavaa ja vituttavaa ja sairasta välillä!!
suorastaan perseestäääää... välillä on kyllä semmosii päivii et ne vaan menee miten  ne menee.. ja kai mä jotain tolla syömisen kontroloimisellä yritän sitoo mun ahdistusta, et jotain voin hallita... En mä voi aina hallita niitä mun  ajatuksia ja pelkoja mitkä putkahtaa mielee,tai hyviäkään ajatuksia... kaikki tulis vaan antaa tulla ja hyväksyy.. en mä voi sille mitään etten vieläkään luota kaikkiin ihmisiin,.. vaan epäilen.. esim. yhtä kaveria ku se juttelee mun ihastukselle et se yyrittäis vikitellä sitä... Vaikka voi vaan normaalisti jutella.. mä en voi mitään et mulla herää epäilykset, vaikka yritän vaan ihan rennosti olla... :((( Tiiän et multa puuttuu itseluottamusta.. mut samalla oon aika ankara itelleni ja koko aika mietin et pitäis muka olla jotenki erilainne. Ku minä oon oikeesti mukava tyttö :DD enkä oo tehnyt kyllä pahaa koskaan tahallaan yhtään kenellekkään. enkä halua semmosta.. haluan oikeestaan vaan hyvää ja olla yhteistyökykyinen.. kaikkee sitä lomalla ehtii pohtia... haluisin vaan olla enemmän ystävieni kanssa... :P Ninnun ja kaikkien muidenkin... Ei tässä mitään hätttää oo :)