Jotenki tuntuu, et se mitä en yleensä ajattele pullahtaa yhtäkkiä silmille. Mä en voinut tätä aavistaa, kun katsotaan oonko mä kunnossa? oonko mä kunnossa ylipäätään koskaan? jotenki musta tuntuu etten oo ehjä, tai vaikka haluisin olla terve, en oo.. Ja se on mulle vaikeaa, et mua pitää tutkia ja tarkastaa et onko kaikki kunnossa. Onhan se hyvä asia, mut samalla kauheen pelottavaa.. En haluis tästä kaikesta hyvästä luopuu taas. Alottaa alusta, eikä mun varmasti tarviikkaan. mutta ne on nii isoja asioita, ettei niitä voi heti tajutakkaan. :( Tuntuu että kaikki tää on jotain sumua, en mä oo tässä taas.. niinku en ookkaan. Mutt NE MUIStot siitä kun jouduin kaikesta luopuu ja pelkäämään, että jään yksin taas..  se mua pelottaa, et oon sairauteni kanssa yksin, vaikken olekkaan kun on mulla ihmisiä ympärillä ja kaikki kyselee. Mutta en mä voi sille mitään, enkä voi muuttaa sitä pois. Eikä mun tarvitsekkaan. Mutta silti se tuntuu et pelottaa, et joutuisin sen kaiken pahan uudelleen kokemaan. Luopumaan tai pelkäämään henkeni puolesta. harva sellaista on kokenut tai tulee kokemaan. Ne kivut ja kauhut, niitä en toivo kellekkään. ja toivon vaan et voin jatkaa samlla tavalla kun ennen. Silti joku riittämäättömyys johtuu siitä kun haluisin olla kun kaikki muut, että oisin vaan terve. tunnen heikkoutta siitä et oon sairas, vaikken mahda sille itse mitään... Ja oon eläny sen kanssa tähänki asti.. silti pelottaa..:(