Joskus tuntuu et liiat asiat painaa mieltä, ettei saa kiinni yhdestäkään asiasta.. Tuntuu että on niin paljon yhdelle ihmiselle kannettavissa, tai oikeestaan on ihan hyvin asiat. Mut yhtäkkiä rupeaa stressaamaan jokainen. Ja yrittää taistella vastaan,ettei ajattelis typeriä asioita, kun tietää kuinka mukavaa on jos ei niitä mieti. Osaa ottaa kevyesti. Nytkin mietin aivan kaikkea turhan päiväistä ja samalla haluaisin rentoutua.. Ja olla vaan, ilman että kukaan puhuis tai että minä puhuisin, kai mä kaipaan yksin olemista. Kun on koko päivän ollut menossa ja juossut paikasta paikkaan. Tahtoo hiljentyä ja kuunnella vaan itseään. 

On asioita jotka on hankalampia kuin toiset... Mutta silti tulee muistaa, että Niistäkin selviää. Minulla on elämässä kuitenkin niin paljon hyviä ja ihania asioita, kuten tää kämppä ja asukkaat. Ja muut rakkaat, on liikuntaa, mutta ehdottomasti muutakin. Kauåungilla hengaamista, ihmisten tapaamista, erilaisten asioiden tutkimista.. rakastamista.. vaatteet ja muoti kiinnostaa, niin moni asia... eikä sitä tule häpeillä.. en jaksa enää hävetä sitä mikä olen, enkä tiedä miksi olen koskaan itseä hävennytkään. 

Minä koin jotain niin omituista eilen, kun olin rauhottavassa mielentilassa;) tajusin niin monia asioita.. Ettei mitään kamalaa tapahdu, vaikka päästän välillä irti. Ja unohan ne kaikki velvollisuudet ja pitäisi jutut. Olen vaan ja mua rakastetaan sellaisena. Ettei mun kannattais elää koko ajan sellaisessa kauheessa stressissä ja vaatimuksissa. Missä mä yleensä elän, ettei ne ainakaan tuo nautintoa vaan kuluttaa minut loppuun. Minulla on oikeus olla ja nauttia.. ottaa rennommin, niinku jokaisella muullakin ihmisellä. Me eletään täällä kerran ja mitä hiton hittoa minä tai kukaan muu tuhlaa sitä pelkkään murehtimiseen ja asoiden vatvomiseen? 

Mulla on yksi nuoruus, ja aion elää sen :D En kenenkää muiden mieltymysten mukaan ,vaan omieni.. siks haluisinkin miettiä rauhassa, mitä ne minun omat mieltymykset on... mitä mä oikeesti haluan tältä elämältä? 

Mä haluan tehdä töitä, olla kavereiden kanssa, harrastaa ja ennenkaikkea olla kiireetön. Mä vihaan kiirettä. Se väsyttää mua eniten tässä maailmassa, enkä mä yhtään tykkää siitä minkälaisessa arvostuksessa raha tässä maailmassa on!<:S Raharahaha.. kaikki pyörii sen ympärillä päivästä toiseen, joo siis kyllähän sitä haluaa ja kyllähän sitä on... Mutta silti, eikö se riittäisi että tultaisiin toimeen? ja voitais älillä matkustella ja laittaa nätimpää päälle.. ihminen haluaa aina vaan enemmän ja enemmän.. joskus unohtuu mikä täällä oikeesti merkitsee. Tuskin kukaan siinä viimesillä voimillaan ajattelee et ompas mulla kiva käsilaukku, vaan miettii mitä antais jos voisi vielä kerran halata toista. pitää ystävää kädestä. 

olen kokenut sen tunteen kerran ja opin siitä, ettei pinnallisuus ole täällä maailmassa tärkeää. Vaan se miten toinen lämmittää, sydämmessä. <3 :)